Näissä epäonnistuin oikeustieteellisen pääsykokeessa

Oma pääsykoeurakkani oli käynnissä tasan neljä vuotta sitten ja muistan edelleen kirkkaasti, kuinka huoneeni seinät oli vuorattu täyteen erilaisia muistilappuja ja -sääntöjä. Kertasin materiaalia yhä uudelleen ja uudelleen, jotta olin tyytyväinen päivätavoitteeseeni. Tuon rutistuksen hedelmistä nautitaan nyt neljä vuotta myöhemmin, kun olen valmistumiseni kynnyksellä innostuneena jakamassa vinkkejäni tuleville oikkareille ja juristeille.

Pääsykoetulokseni ei ollut täydellinen – tuskin kukaan on saanut historiassa täysiä pisteitä oikeustieteellisen pääsykokeesta! Muistan kirkkaasti vielä sen, miten sorruin muutamassa kohdassa todella typeriin virheisiin. Nämä kalvavat mieltäni edelleen! Pyrin seuraavaksi jakamaan kokemuksiani teille, jotta te pystytte välttämään vastaavat sudenkuopat ja saamaan tehtävistä täydet pisteet.

Istuin Porthanian PIII-salissa ja olin jännityksestä aivan kalpeana. Käänsin tehtävänivaskan ja lähdin selaamaan sivuja läpi kirjaten samalla suttupaperille tukisanoja, jotka tulivat heti mieleen kunkin tehtävänannon aikana. Lopulta pysähdyin tehtävän nro 7 kohdalla, ja jähmetyin täysin 15 minuutiksi. Menin aivan lukkoon tehtävänannosta ja ajattelin, että koe tyssää lopulta juuri ”maagiseen seiskaan”. Tehtävä koski sananvapautta ja sisälsi pidemmän johdatukseen kysymykseen, joka ei osunut ydinosaamisalueelleni. Ohitin tehtävän kuitenkin nopeasti, mutta jäin silti murehtimaan yksittäistä tehtävää aivan liian pitkään, eikä paperillani ollut vielä yhtäkään vastausta. Opiksi tästä haluan korostaa, että yksittäinen tehtävä ei vielä estä sisäänpääsyä oikikseen. Tärkeää on osata päästää irti jähmettyneistä ajatuksista ja siirtyä rohkeasti tekemään tehtäviä, joissa osaamistaso on valmiiksi timanttia. Ajankäyttö on osaamisen ohella kaiken a ja o. Mietiskelyni kostautui lopulta viimeisten minuuttien hosumisena, josta kerron jäljempänä.

Toinen virhe koski sosiaalioikeuden esseetä, josta sain kohtalaisen heikot pisteet. Hahmottelin vastaukseni ensin suttupaperille, jonka jälkeen sain kirjoitettua tiiviin paketin annetulle vastaustilalle. Koetulosten jälkeen luin mallivastauksen ja peilasin sitä omaani. Järkytykseksi koin, kuinka paljon tiesin asiasta, mutta vastasin lopulta täysin epäolennaisia asioita ja aina asian vierestä. Jälkeenpäin tajusin, että paperille kannattaa kirjoittaa kaikki asiat, jotka vaan muistaa aiheesta ja jotka eivät välttämättä tunnu sillä hetkellä relevanteilta. Pistejyvitykset kun voivat olla enemmän kuin 10 pistettä kustakin tehtävästä.

Kolmas virheeni koski varainsiirtoveron aineistotehtävää. Tuo tehtävä oli kyseisenä hakuvuotena varmastikin kaikkein haastavin. Vastasin lopulta viiteen tehtävään, joista yksi meni väärin. Tuo väärä vastaus perustui puhtaasti arvaukseen ja kiireellä tehtyyn idioottimaiseen hutilointiin. Ajattelin hiljaa pääni sisällä, että ”tuolta saisi varmastikin vielä yhden helpon napsastua.” Lopulta virhe tarkoitti miinuspisteitä ja yhteensä kahden pisteen pistemenetystä.

Kiteyttäen pääsykoe erottelee työtä tehneet tietäjät arvailijoista ja paineensietokykyiset äärimmilleen viritetyistä jännittäjistä. Painekattilassa tulee helposti tehtyä virheitä, mutta päättäväisimmät ja ahkerimmat saavat lopulta palkintonsa opiskelupaikan muodossa. Tärkeää on luottaa itseensä ja osaamisensa, eikä vilkuile ympärille, kun naapuri syö mummon tekemää voileipää nautiskellen, että ”olipa koe helppo”. Jos kynä (tänä vuonna näppäimistö) ei sauhua koko koeaikaa, voit olla varma, ettei vieruskaveria näy syksyllä oikiksessa.